Olen koko nuoren elämäni ajan haaveillut paremmasta fyysisestä kunnosta ja yrittänyt etsiä itselleni sopivaa liikuntamuotoa. Kokeilin kaikenlaista ja aina hetken harrastamisen jälkeen lopetin syystä tai toisesta. Vuosien saatossa liikkumattomuuden myötä ylipainoa alkoi kertyä, mikä ei ainakaan yhtään helpottanut liikunnan harrastamista. Yritin käydä lenkkeilemässä, mutta se tuntui niin tylsältä ja inhosin juoksemista. Unohdin itseni täysin ja kehoni päätyi todella huonoon fyysiseen kuntoon.
Kesällä 2023 päätin, että nyt on aika pitää itsestä parempaa huolta. Ystäväni innoittamana päädyin lukemaan netistä CrossFit Kirkkonummen sivuja ja esittelyä erittäin huonokuntoisten ryhmästä. Jokainen esittelyssä mainittu asia osui suoraan omaan elämääni ja erityisesti kohta "kaipaat kipeästi muutosta, mutta et tiedä mistä aloittaa"
Päätin sitoutua 3kk määräaikaiseen treeniin ja elokuussa olin tutustumassa itselleni aivan uuteen maailmaan. En ollut ikinä elämässäni käynyt kuntosalilla ja muistan hyvin elävästi kun seisoin pihalla, tuijotin salin logoa ja mietin että vielä voi kääntyä takaisin. Vaan onneksi en kääntynyt! Olin voittanut ensimmäisen pelkoni siinä hetkessä, kun pääsin ovesta sisään. Ja siitä se alkoi, matkani terveempään elämään.
Vaikka kaikki oli uutta, pääsin treenaamisesta aika nopeasti jyvälle - kiitos kaikkien ihanien valmentajien ansiosta! Tuntui hyvältä liikkua, vaikka kunto oli ihan nollassa. Monipuolinen treeniohjelma motivoi saapumaan salille kerta toisensa jälkeen ja kunto alkoi kohentua. Lyhyessä ajassa pystyin huomaamaan kuinka mieliala ja vireystila nousi ja stressitasot laski. Perheeni huomasi myös positiiviset muutokset. Yllättävää oli, kun kehosta alkoikin purkautua liikunnan ilon lisäksi kaikenlaisia muitakin tunteita. Välillä treeneissä olen jopa tuntenut vihaa itseäni kohtaan siitä, miten olen antanut itseni päästäkin näin huonoon kuntoon. Kuinka olen hokenut itselleni vuosikaudet "en pysty", "en osaa", "ei kannata edes yrittää - ei sinusta ole salille lähtijäksi". Monta kertaa jumpan jälkeen saatoin vaan itkeä autossa ja purkaa negatiivista tunnekuormaa.
Keväällä -24 valmentaja antoi ajatuksen, jos siirtyisin HK-ryhmästä perusjäsenyyden (WOD) puolelle. Ajatus oli ihan naurettava. Ja järkyttävä. Joo, treenit sujuu kivasti, mutta minähän olen huonokuntoinen, joten vastaus siirtymisestä oli selkeä, ei kiitos! Ajatus jäi kuitenkin kytemään kesän ajaksi ja loppukesästä päätin että nyt on taas aika haastaa itsensä. Voittaa taas yksi pelko - ei niinkään fyysinen, vaan se oman pään sisäinen ääni. Olin asennoitunut WOD-treeniin, kuten crossfitin aloittamiseen ylipäätään vuosi sitten. Taas lähdetään nollasta rakentamaan jotain uutta, ja osittain se on ehkä pitänytkin paikkaansa. Treenatessa on saanut huomata, että ei ole oikeasti mitään väliä, kuinka vahva tai taidokas on. Kaikki saa keskittyä omaan tekemiseen, omaan kehitykseensä ja mennä kohti omia tavoitteita ammattitaitoisten valmentajien ohjauksessa ja treenikavereiden tsempatessa!
Jos harkitset crossfitin aloittamista, niin suosittelen lämpimästi! Älä kuuntele sitä ääntä sun päässä joka sanoo että "ei kannata edes yrittää", vaan anna sun keholle mahdollisuus näyttää mihin se pystyy. Me ollaan voimakkaampia kuin arvataankaan. Ja niin, nykyään, treenit joissa juostaan ei varmana jää multa välistä!
Comentarios